Olen vaikuttunut lastentaudeilla saamastamme laadukkaasta opetuksesta. Täällä emme saaneetkaan seminaarimateriaaleja etu- tai jälkikäteen, joten jokainen oppilas keskittyi aktiivisesti ja kirjoitti omat muistiinpanonsa. Tämä oli äärimmäisen virkistävää. Oli helpottavaa kohdata kunnianhimoisia professoreita, jotka ovat syvästi omistautuneita alaansa ja kykenevät välittämään tiedon niin selkeästi, ettei opiskelijan tarvitse viettää loppupäivää tutkimassa tietoja muista lähteistä.
Jokaisen teeman jälkeen meillä oli lyhyt testi ja lisäksi jokainen oppilas sai opettajalta laajan kliinisen keissin, jossa meidän tuli tulkita tutkimustuloksia ja perustella diagnoosi. Jokainen päivä vaati siis huolellista valmistautumista seuraavaan.
Intensiivisen teorian ohella olemme päässeet viettämään paljon aikaa potilaiden parissa. Muistan erityisesti yhden päivän, kun pääsimme tapaamaan lähes kymmenen potilasta. Kyseessä oli hengityselimistön sairaudet ja päiväkoteihin paluu, joten sairaita lapsia riitti. Kommunikointi pienten lasten kanssa oli haasteellista osittain kielimuurin vuoksi, mutta myös heidän ujoutensa takia.
Toisaalta, endokrinologian kierrolla kohtasimme jo kouluikäisiä lapsia, jotka olivat sairastuneet esimerkiksi diabetekseen. He osasivat kommunikoida englanniksi, mikä helpotti vuorovaikutusta ja kohtaamiset jäivät enemmän mieleen. Ei ole siis yllätys, että lastentaudit nousi minun erikoistumislistalla ylöspäin positiivisen kokemuksen myötä.
|
